Kun olin lapsi, luin paljon satuja. Satujen pupujussit, ketut, hiiret ja nallet kiehtoivat vilkasta mielikuvitustani. Mikään ei ole juuri muuttunut lapsuuteni vuosista. Omat lapseni saattavat välillä tokaista: "Voi äiti, kun sä olet lapsellinen!", mutta minä tahdon säilyttää lapsen mieleni; elämä on siten paljon, paljon mukavampaa!

Olen ommellut paljon erilaisia pehmoeläimiä: hiiriä, pupujusseja, nalleja ja kettuja. Ketun kaavoja en ole koskaan löytänyt, joten olen kehittänyt hahmoa varten oman sovellukseni. On aina suuri yllätys, minkälainen kettupersoona syntyy maailmaan!

Saanen esitellä: Kalevi-kettu! Kalevilla on karjatila, ja huhujen mukaan emännän paikka vapaana. Tässä Kalevi poseeraa Maaseutumme-lehden artikkelia "Rehu, kehu vai mehu?" varten. Kalevi on sellainen kujeilija: aina hento hymynkare tai virnistys suupielessä.

Kalevi on ommeltu ohuesta, nyppypintaisesta fleece-kankaasta. Asukokonaisuus on valmistettu kirpputorituotteista; erityisesti nappeihin ihastuin. Villatakin kaulus oli aika haasteellinen, koska valmista mallia ei ollut olemassa. Vaatteet muotoutuvatkin sen mukaan, millä tuulella räätälin tytär kulloinkin sattuu olemaan.

Kävin taas kirpparilla. Löysin aivan ihania kankaita ja pitsiliinoja. Tässä osa "saaliistani"! Turkoosista kankaasta teen pussukoita ja laukkuja. Sinapinkeltaisesta voisi tehdä tyynyjä tai vaikka kasseja.

En tiedä, miten joku on raskinut viedä tämän ihanan virkatun kesäkassin kirpputorille. Kopaisin sen samantien mukaani, koska olen ihan hurahtanut kaikkeen pitsiseen. Tuo vuorikangas ei oikein miellytä silmääni; sen aion vaihtaa, kunhan tässä vähän tuumailen.

Pesukone odottaa käynnistystä. Sauna on lämmitetty. Mustikkapiirakka on syöty. Minua väsyttää. Lopettelen. Hei.