Päivän teema: kaikenlaiset vanhat kirjat, joita olen vuosien varrella onnistunut itselleni haalimaan. Pieni varoituksen sana: kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Kuvasin erinäisiä otoksia ilman salamaa ja salamalla, eikä lopputulos ole kummassakaan tapauksessa hyvä.

Tällä aapiskirjalla on todellista tunnearvoa minulle! Isoveljelläni oli juuri samanlainen, ja kun veli oli tankannut Aa- aakkosensa ja Ii-iikkosensa, syöksyin minä kirjan kimppuun! Opinkin lukemaan sujuvasti 4-5 -vuotiaana. Voi sitä onnea, kun Aikamme aapinen ja minä törmäsimme toisiimme uudelleen vuosikymmenten jälkeen eräällä kirpparilla! Sanonta "kulkea nenä kirjassa" pitää kohdallani kirjaimellisesti paikkansa! Tätäkin aapista on pitänyt nuuhkimalla nuuhkia!

Lapsena vietin päivät pitkät prinsessaelämää. Pukeuduin äidin nailonalushameisiin ja klompsotin leveäkantaisilla korkokengilläni niin arvokkaasti eteenpäin, kuin vain suinkin saatoin. Arkirealismi hiipi kirjaimellisesti kuvaan mukaan vuosien myötä: kyllä tässä elämässä joutuu vähän muutakin tekemään, kuin höyhenpieluksilla ja ruusuköynnöksillä lepäilemään!

 

Leikittelen sanoilla päivät pitkät: taisivat mennä aapisen opit perille ihan viimeiseenkin otsalohkoon asti! Sittemmin jouduin opettelemaan ulkoa ne otsalohkotkin: hikoilin anatomian oppitunnilla ihan uuvuksiin asti, mutta olihan meillä onneksi hieman uudemmat oppikirjat. Sairaanhoitajien esikuva oli ja on kai edelleenkin Sophie Mannerheim, joka on osallistunut tämän Sairaanhoitajattaren oppikirjan laadintaan vuonna 1921. Tässä Sophie Mannerheimin ohjeita tuleville sisar-hento-valkoisille:

Silloin ei ollut suotavaa sairaanhoitajattaren solmia avioliittoa. Ei mietitty, miten löydetään "se oikea", tai jos mietittiinkin, niin kyseessä oli "kaarimalja soikea"! Oikean miehen valinta ei ole helppoa, ei. Siksi onkin hyvä, että löysin tämän "opetuskirjan". Siinä on mitä valaisevin sisällysluettelokin:

Varo ikävystyttämästä miestä? Entäs jos mies ikävystyttääkin naista? Taidan siirtyä tarkastelemaan jotakin hieman neutraalimpaa teosta. Miten olisi ympäristöopin teos? Omena on omena ja hauki on kala! Hups! Mitä tämä nyt taas tarkoittaa? Tästä vuonna 1969 painetusta oppikirjasta päätellen "se oikea" voi löytyä vaikkapa luonnon helmasta! Toivottavasti he eivät ikävysty toisiinsa matkan varrella...

Kyllä suomalainen luomuvuljely kannattaa! Mitenköhän ruotsalaiset pärjäävät?

Ruotsalaiset liputtavat sinisen ja keltaisen värin puolesta, kuten tämä Kotiseutuoppi samalta vuodelta todistaa. Ruotsalaiset eivät olekaan mitään maalaismoukkia, vaan ihka oikeita kaupunkilaisia! Palokuntaa näköjään tarvitaan alvariinsa...

 

...eikä tuo satokaan päätä huimaa? Mutta voisiko pikku puutarhasta paljon enempää odottaakaan? Nyt taidetaan tarvita hieman kevennystä: kutsutaan engelsmanni apuun!

Tämän kirjan ostin vain ja ainoastaan kauniin kannen takia. Tunnistan itsessäni asuvan naisen. Ostin, kun se oli niin ihana! Esseitä en ole lukenut, Mister Bullocke älköön tuohtuko saamattomuuteni vuoksi. Lukupiirini on tältä sateiselta aamupäivältä tässä. Kuuletteko, miten sienet kasvavat kohisten metsässä?